On välttämätöntä katkaista siteet, jotka Teidän puolestanne pyrkivät ylittämään ystävyyden rajat. Olette kunniallinen mies, kansalainen, ja nyt, kun yö on kulunut siitä, mitä eilen illalla tapahtui meidän välillämme, Teidän täytyy käsittää, ettei käyntinne talossamme enää ole mahdollinen. Jätän Teidän huoleksenne esittää miehelleni sellaisen anteeksipyynnön kuin haluatte. Jos vielä tänään näen kirjeen saapuvan Teiltä hra Dixmerille, on se merkkinä siitä, että minulla on syytä kaivata ystävää, joka onnettomuudekseen on hairahtunut, mutta jota kaikki yhteiskunnalliset sopivaisuuden lait estävät näkemästä jälleen.
Hyvästi ikuisesti.
Geneviève.
J.K. — Tuoja odottaa vastausta.»
Maurice kutsui palvelijan.
»Kuka tämän kirjeen toi?»
»Muuan lähetti.»
»Onko hän siellä vielä?»
»On.»
Maurice ei huoannut, ei epäröinyt. Hän hypähti vuoteestaan, veti housut jalkaansa, istuutui pulpettinsa ääreen, otti ensimmäisen käsillä olevan paperiarkin (sattumalta se oli sellainen, jonka otsakkeeseen oli painettu piirin nimi), ja kirjoitti: