»No niin?» sanoi hän, kun Geneviève oli lopettanut.
»No niin, luulen, että hra Maurice Lindey on rehellinen mies», vastasi Geneviève erittäin rauhallisesti, »ja ettei hänen puoleltaan tarvitse pelätä mitään».
»Luuletteko, ettei hän tiedä, keitä ne henkilöt olivat, joita kävitte tapaamassa Auteuilissa?»
»Varmasti ei tiedä.»
»Mistä johtuu siis tämä odottamaton jyrkkyys? Näyttikö hän teistä eilen kylmemmältä tai kiihtyneemmältä kuin tavallisesti?»
»Ei», vastasi Geneviève; »luulen, että hän oli samanlainen kuin ennenkin».
»Miettikää tarkoin tätä vastausta, Geneviève; sillä teidän tulee ymmärtää, että vastauksenne vaikuttaa syvälti kaikkiin suunnitelmiimme.»
»Malttakaahan», sanoi Geneviève, jonka liikutus kuitenkin tuli näkyviin, vaikka hän kaikin tavoin koetti pysyä kylmänä: »malttakaahan…»
»Hyvä!» sanoi Dixmer, jonka kasvojen lihakset hieman jännittyivät; »hyvä, palauttakaa kaikki mieleenne, Geneviève».
»Niin, minä muistan; hän oli eilen ilkeä; hra Maurice pyrkii olemaan hiukan itsevaltias ystävyyssuhteissaan… ja toisinaan olemme olleet kokonaisen viikon äkeissämme toisillemme.»