»Olisiko tuo siis pelkkää huonoa tuulta?» kysyi Dixmer.
»Se on luultavaa.»
»Geneviève, ymmärtäkää, että meidän asemassamme emme tarvitse luuloa, vaan varman tiedon.»
»No niin, hyvä ystävä… olen siitä varma.»
»Tämä kirje ei siis olisi muuta kuin tekosyy olla käymättä talossa?»
»Hyvä ystävä, kuinka tahdotte, että puhuisin teille sellaisista asioista?»
»Puhukaa, Geneviève», vastasi Dixmer, »sillä enhän pyytäisi sitä keltään muulta naiselta kuin teiltä».
»Se on tekosyy», sanoi Geneviève luoden silmänsä alas.
»Aha», sanoi Dixmer. Hän oli hetken vaiti, nojasi sitten kätensä vaimonsa tuolin selkämykseen pidettyään sitä ensin liiviensä alla ja koetettuaan sillä hillitä levotonta sydäntään.
»Tehkää minulle palvelus, rakas ystävä», sanoi Dixmer.