Dixmer laski kätensä hänen olkapäälleen.
»Hyvä herra, olette hullu», sanoi hän katsellen Morandia silmiin, »taikka ette sitten ajattele sanaakaan siitä, mitä puhutte».
»Kuinka, Dixmer, luuletteko niin!»
»Luulen, herra ritari, ettei teillä ole enempää oikeutta kuin minullakaan antaa sydämenne kehoitusten johtaa arvosteluanne. Ette te, en minä eikä Geneviève ole riippumattomia, Morand. Meidät on kutsuttu puolustamaan erästä aatetta, ja aatteet tarvitsevat välineinään henkilöitä murskaten heidät sitten.»
Morand vavahti ja jäi sanattomaksi tuskallisiin mietteisiin.
He tekivät täten muutaman kierroksen puutarhassa vaihtamatta sanaakaan.
Sitten Dixmer jätti Morandin yksin.
»Minun on anneltava muutamia määräyksiä», sanoi hän täysin levollisella äänellä. »Jätän teidät tänne, herra Morand.»
Morand ojensi kätensä Dixmerille ja katseli hänen poistumistaan.
»Dixmer-parka», sanoi hän, »pelkäänpä hänen uhraavan enimmän koko tässä asiassa».