»Niin kyllä; mutta missään tapauksessa», vastasi Dixmer ollen hymyilevinään, »ei niitä syitä, joista minulle kirjoititte. Ne syyt ovat pelkkiä tekosyitä.»
Maurice mietti hetkisen.
»Kuulkaa, Dixmer», sanoi hän, »elämme sellaisena ajankohtana, jolloin kirjeessä lausuttu epäily saattaa kiusata teitä ja varmasti kiusaakin, ymmärrän sen hyvin; ei siis olisi kunniallisen miehen mukaista antaa teidän jäädä sellaisen levottomuuden valtaan. Niin, Dixmer, ne syyt, jotka ilmoitin teille, olivat vain tekosyitä.»
Tämä tunnustus, jonka olisi pitänyt tehdä kauppias iloiseksi, näytti päinvastoin synkistävän häntä.
»Mutta mikä siis on todellinen aihe?» sanoi Dixmer.
»En voi sanoa sitä teille», vastasi Maurice; »mutta olen kuitenkin varma, että jos tuntisitte sen, hyväksyisitte sen myös».
Dixmer ei hellittänyt.
»Haluatte ehdottomasti tietää?» sanoi Maurice.
»Haluan», vastasi Dixmer.
»No niin», vastasi Maurice, joka tunsi jonkinlaista helpotusta lähestyessään totuutta, »aihe on tämä: teillä on nuori ja kaunis vaimo, jonka siveys, vaikka se onkin hyvin tunnettu, ei ole kyennyt estämään selittämästä käyntejäni teidän luonanne väärässä valossa».