»No mikä siis?»
»Salaisuus, jonka perille olette päässyt.»
»Mikä salaisuus?» kysyi Maurice niin luonnollisen uteliaana, että nahkuri tuli vakuutetuksi.
»Tuo salakuljetusjuttu, jonka perille pääsitte juuri sinä iltana, jolloin tulimme tuttaviksi niin omituisella tavalla. Ette ole milloinkaan antanut minulle tuota tullipetosta anteeksi ja syytätte minua huonoksi tasavaltalaiseksi, koska käytän englantilaisia tuotteita nahkatehtaassani.»
»Rakas Dixmer», sanoi Maurice, »vannon, että käydessäni teidän luonanne olin täydellisesti unohtanut olevani salakuljettajan talossa».
»Oikeinko totta?»
»Oikein totta.»
»Teillä siis ei ollut muuta aihetta hyljätä meitä, kuin se, josta olette puhunut?»
»Kunniani kautta, ei ollut.»
»Hyvä on, Maurice», toisti Dixmer nousten ja puristaen nuoren miehen kättä, »toivon, että mietitte asiaa ja peruutatte tämän päätöksen, joka on luottanut meille kaikille niin paljon tuskaa».