»Hyvä on, kansatar Plumeau; mutta Saumurin viini ei minun mielestäni ainakaan ole minkään arvoista ilman Brien juustoa», vastasi kapteeni, joka ennen tämän mielipiteensä lausumista oli huolellisesti katsellut ympärilleen ja huomannut niiden erilaisten ruokatavaroiden joukosta, jotka olivat hyllyillä komeasti levällään, tämän hänen mieliruokansa puuttuvan.
»Voi, hyvä kapteeni, nythän kävi hullusti, viimeinen pala meni juuri.»
»Koska ei ole Brien juustoa, en huoli Saumurin viinistäkään», sanoi kapteeni; »ja muista, kansatar, että sen hankkiminen olisi kyllä kannattanut, sillä minulla oli tarkoitus tarjota sitä koko komppanialle».
»Herra kapteeni, pyydän viisi minuuttia aikaa, niin juoksen noutamaan sitä herkkua portinvartijalta, joka on kilpailijani ja jolla sitä on aina; saan kyllä maksaa siitä enemmän, mutta sinähän olet liian hyvä isänmaanystävä, jotta et korvaisi minun tappiotani.»
»Niin, niin, menekin», vastasi Dixmer, »ja sillä välin me menemme alas kellariin valikoimaan itse viinimme».
»Tee, kuin olisit kotonasi, kapteeni.»
Plumeaun leski lähti juoksemaan minkä käpälistä pääsi vartijan luo, ja sillä aikaa nostivat kapteeni ja jääkäri luukun ylös ja laskeutuivat kellariin kynttilä kädessä.
»Hyvä!» sanoi Morand hetken tarkastelun jälkeen, »kellari on rakennettu Porte-Foin-kadulIe päin. Se on yhdeksän kymmenen jalkaa syvä, eikä siinä ole mitään muurausta.»
»Mitä lajia on maaperä?» kysyi Dixmer.
»Liidunsekaista karstakiveä. Tämä maa on tuotu paikalle; kaikki nämä puutarhat on useita kertoja myllätty, ei missään ole kalliota.»