»Olen, se on ihan varmaa», vastasi Dixmer; »jos Maurice rakastaisi teitä, niin hän, sen sijaan että riitautuisi minun kanssani, olisi kaksin verroin huomaavainen ja kohtelias sille, jota aikoo pettää. Jos Maurice rakastaisi teitä, ei hän olisi niin helposti luopunut perheystävän nimestä, jonka avulla tavallisesti peitetään tämänlaatuiset petokset.»
»Älkää Herran nimessä», huudahti Geneviève, »laskeko leikkiä sellaisista asioista!»
»En laske leikkiä, madame; sanon teille vain, ettei Maurice rakasta teitä, siinä kaikki.»
»Ja minä, minä», huudahti Geneviève punastuen, »minä sanon teille, että olette erehtynyt».
»Siinä tapauksessa», jatkoi Dixmer, »on Maurice, joka voimakkaana miehenä mieluummin on vetäytynyt pois kuin pettänyt talon isännän luottamuksen, rehellinen mies: ja kun rehelliset miehet ovat harvinaisia, Geneviève, ei milloinkaan voida tehdä kyllin paljon saadakseen heidät palaamaan, silloin kun he ovat vetäytyneet meistä eroon. Geneviève, te kirjoitatte Mauricelle, kirjoitattehan?»
»Oi hyvä Jumala!» sanoi nuori nainen. Ja hän peitti kasvonsa käsiinsä, sillä juuri se mies, jolta hän oli toivonut apua vaaran hetkellä, vetäytyi äkkiä pois ja syöksi hänet kuiluun sen sijaan että olisi häntä pidättänyt.
Dixmer katseli häntä hetken; sitten hän nauroi väkinäisesti.
»Kas niin, rakas ystävä», sanoi hän, »heittäkää tuo naisen itserakkaus; jos Maurice uudelleen aikoo tehdä teille kauniita tunnustuksia, niin naurakaa tälläkin kertaa, kuten ennenkin. Tunnen teidät, Geneviève, teillä on ylevä ja jalo sydän. Luotan teihin.»
»Voi», huudahti Geneviève soluen tuolilta alas siten, että hänen toinen polvensa kosketti permantoa, »voi hyvä Jumala, kuka voi olla varma toisesta, kun ei kukaan voi luottaa edes itseensäkään?»
Dixmer kävi niin kalpeaksi, kuin olisi kaikki veri vetäytynyt sydämeen.