»Sanot siis?» toisti Maurice.
»Sanon sen tuossa paikassa, mutta suoriutukaamme ensin näistä veijareista! Ja ennen kuin eroamme, sanoisin sinulle vielä kernaasti pari sanaa neuvoksi.»
»Hyvä, odotan.»
Ja Lorin lähti puhuttelemaan kansalliskaartilaisiaan, jotka yhä vielä pitivät vapaaehtoisia kurissa.
»No, oletteko nyt saaneet kylliksenne?»
»Olemme, girondistikoira», vastasi päällikkö.
»Erehdyt, hyvä ystävä», sanoi Lorin tyynesti, »sillä me olemme parempia sansculotteja kuin sinä, koska kuulumme Thermopylen kerhoon, jonka isänmaallisuutta ei kiellettäne. Antakaa kansalaisten mennä», jatkoi Lorin; »he eivät väitä vastaan».
»Siitä huolimatta on varmaa, että jos tuo nainen on epäilyttävä…»
»Jos hän olisi epäilyttävä, olisi hän karannut tiehensä tappelun kuluessa eikä odottanut sen päättymistä, kuten näet hänen tehneen.»
»Niin», hymähti eräs vapaaehtoinen, »se on kyllä totta, mitä kansalainen Thermopyle sanoo».