»Madame», vastasi Maurice, »minulla oli vartiovuoro kuningasvainajan mestauslavan vieressä. Minulla oli sapeli kourassa, ja seisoin siinä tappaakseni omin käsin jokaisen, joka olisi yrittänyt pelastaa hänet. Hänen saapuessaan minun kohdalleni minä kuitenkin otin hatun päästäni ja kävi miten kävi, sanoin kääntyen miesteni puoleen:
'Kansalaiset, ilmoitan etukäteen, että lävistän miekallani ensimmäisen, joka yrittää solvata entistä kuningasta.'
Ja minä vakuutan, ettei kukaan voi sanoa, että minun komppaniastani olisi kuulunut ainoatakaan huutoa. Minä sitäpaitsi kirjoitin omin käsin ensimmäisen niistä kymmenestätuhannesta ilmoitustaulusta, jotka naulattiin pilkin Pariisia silloin kun kuningas palasi Varennesista:
'Joka tervehtii kuningasta, se suomitaan; joka häntä solvaa, se hirtetään.'
No niin», jatkoi Maurice huomaamatta sitä kauheata vaikutusta, jonka hänen sanansa aikaansaivat seurassa, »no niin, olen todistanut olevani hyvä ja reilu isänmaanystävä, inhoavani kuninkaita ja heidän puoluelaisiaan. No niin, olkoot mielipiteeni, jotka perustuvat lujaan vakaumukseeni, mitkä hyvänsä, vaikka olenkin varma siitä, että Itävallatar on suurelta osalta syynä Ranskan onnettomuuksiin, niin ei koskaan, ei milloinkaan tule kukaan, ei Santerre itsekään, minun läsnäollessani solvaamaan entistä kuningatarta.»
»Kansalainen», keskeytti Dixmer hänen puheensa pudistaen päätänsä kuin mies, joka paheksuu sellaista rohkeutta, »ettekö tiedä, että täytyy olla hyvin varma meistä puhuessaan tuollaisista asioista meidän kuullemme?»
»Teidän kuullenne yhtä hyvin kuin muidenkin kuullen, Dixmer; ja lisäänpä vielä: hän tulee kenties saamaan surmansa miehensä mestauslavalla, mutta minä en kuulu niihin miehiin, jotka pelkäävät naisia, ja niinä säästän aina itseäni heikompia.»
»Entä onko kuningatar», kysyi Geneviève arasti, »joskus osoittanut teille, herra Maurice, panevansa arvoa tälle hienotunteisuudelle, johon hän ei ensinkään ole tottunut?»
»Vanki on useat kerrat kiittänyt minua huolenpidostani, madame.»
»Siinä tapauksessa hän varmaankin odottaa teidän vartiovuoroanne mielihyvän tuntein?»