»Kas, tuossa on jalo sydän», sanoi Morand nousten pöydästä, jottei paljastaisi tunteitaan, ja vetäytyen työpajalle, ikäänkuin olisi kiireellinen työ odottanut häntä.
»On, kansalainen», vastasi Dixmer, »kyllä siitä on puhuttu, ja myönnettäköön, että kaikki pelottomat miehet, joilla on sydän paikallaan, ovat kiittäneet teitä vaikka eivät ole tunteneetkaan».
»Pitäkäämme hänen nimensä salassa», sanoi Geneviève; »kunnia, jonka hänelle antaisimme, olisi liian vaarallinen kunnia».
Siten tämän harvinaisen keskustelun kuluessa oli jokainen tietämättään sanonut oman sanansa uljuudesta, uskollisuudesta ja hienotunteisuudesta.
Yleinen haltioituminen oli johtanut äänekkäisiin suosionosoituksiin.
XVII
Kaivosmiehet
Pöydästä poistumisen hetkellä ilmoitettiin Dixmerille, että hänen notaarinsa odotti häntä työhuoneessa; hän pyysi siis anteeksi Mauricelta, joka hänen muutenkin oli tapana jättää tällä tavoin, ja lähti tapaamaan asianajajaansa.
Tarkoitus oli ostaa pieni talo Corderie-kadun varrella, vastapäätä Templen puistoa. Oikeastaan ei Dixmer ostellut taloa, vaan tonttia, sillä varsinainen rakennus oli sortumistilassa; mutta hänellä olikin aikomus rakennuttaa se uudestaan.
Omistaja ei ollutkaan viivytellyt kauppaa; samana aamuna oli notaari tavannut hänet ja sopinut yhdeksäntoistatuhannenviidensadan livren hinnasta. Nyt hän oli tullut saamaan allekirjoituksen kauppakirjaan ja nostamaan kauppahinnan; omistajan oli vielä samana päivänä tyhjennettävä talo kokonaan, sillä työmiesten piti saapua seuraavana päivänä.