»Maurice!»
»Mutta minun on, madame, enemmän pidettävä kiinni teidän teoistanne kuin sanoistanne, minun on ymmärrettävä, että ellei Dixmer ole täällä, on minun sitä suuremmalla syyllä jäätävä pois. Hänen poissaolonsa saattaisi teidät vain yhä enemmän hämillenne.»
»Miksi niin?» kysyi Geneviève arasti.
»Koska te palattuani näytätte ottaneen tehtäväksenne välttää minua, koska palasin teidän vuoksenne, vain teidän vuoksenne, tiedättehän sen, hyvä Jumala, ja koska minä palattuani olen alituisesti tavannut muita kuin teidät.»
»Te olette siis yhä vieläkin suutuksissanne, hyvä ystävä», sanoi
Geneviève, »ja kuitenkin minä teen parhaani».
»Eipä suinkaan, Geneviève, voitte tehdä vieläkin paremmin: ottaa minut vastaan kuten ennen tai kokonaan hyljätä minut.»
»Maurice», sanoi Geneviève lempeästi, »ymmärtäkää minun asemani, arvatkaa minun pelkoni älkääkä enää kohdelko minua julmasti».
Ja nuori nainen lähestyi häntä ja katsoi häneen surullisena.
Maurice jäi vaiti.
»Mutta mitä te sitten tahdotte?» jatkoi Geneviève.