»Tahdon rakastaa teitä, Geneviève, koska tunnen nyt, etten voi elää ilman tätä rakkautta.»
»Maurice, armoa!»
»Mutta siinä tapauksessa, madame», huudahti Maurice, »olisi annettava minun kuolla».
»Kuolla?»
»Niin, kuolla tai unohtaa.»
»Te voisitte siis unohtaa, te?» huudahti Geneviève, jonka kyyneleet kumpusivat sydämestä esiin silmiin.
»Voi, en, en», voihki Maurice langeten polvilleen, »en, Geneviève, kuolla ehkä, mutta unohtaa en koskaan, koskaan!»
»Ja kuitenkin», jatkoi Geneviève lujana, »se olisi parasta, Maurice, sillä tämä rakkaus on rikollista».
»Oletteko sanonut tuon hra Morandille?» sanoi Maurice, jonka tämä äkkinäinen kylmä puhe oli tyynnyttänyt.
»Hra Morand ei ole mikään hullu kuten te, Maurice, eikä minun ole milloinkaan ollut tarvis huomauttaa hänelle tavasta, miten hänen tulee käyttäytyä ystävän talossa.»