Maurice tarttui Genevièven molempiin käsiin, jotka tämä oli kohottanut taivasta kohti, ja peitti ne kiihkeillä suudelmilla.
»No niin», sanoi Maurice, »nyt minä olen kiltti, myöntyväinen, luottavainen; nyt olen jalomielinen. Tahdon hymyillä teille, tahdon olla onnellinen.»
»Ettekä pyydä enempää?»
»Koetan olla pyytämättä.»
»Nyt luulen», sanoi Geneviève, »olevan turhaa enempää pidellä teidän hevostanne. Kyllä piiri odottaa.»
»Voi, Geneviève, tahtoisin koko maailman odottavan ja voivan odottaa teidän vuoksenne.»
Pihasta kuului askelia.
»Tullaan ilmoittamaan, että päivällinen on valmis», sanoi Geneviève.
He puristivat salavihkaa toistensa käsiä.
Tulija oli Morand; hän saapui ilmoittamaan, että odotettiin vain
Mauricea ja Genevièveä, jotta voitaisiin istuutua pöytään.