Hänkin oli pukeutunut hienoksi tätä sunnuntaipäivällistä varten.
XIX
Pyyntö
Morand, joka oli pukeutunut ylen aistikkaasti, herätti Mauricen uteliaisuuden.
Hienoinkaan myskiltä tuoksuva keikari ei olisi löytänyt mitään muistuttamista hänen kaulaliinansa solmua, saappaittensa poimuja, liinavaatteittensa hienoutta vastaan.
Tosin on myönnettävä, että hänellä aina oli sama tukka ja samat silmälasit.
Silloin näytti Mauricesta, niin oli Genevièven vala saanut hänet rauhoittumaan, kuin hän olisi nyt vasta ensimmäisen kerran nähnyt hänen tukkansa ja silmälasinsa oikeassa valaistuksessa.
»Hitto soikoon», sanoi Maurice itsekseen mennessään häntä tervehtimään, »enpä enää koskaan ole mustasukkainen sinulle, mainio kansalainen Morand! Pue vain yllesi vaikka joka päivä, jos haluat, kirjavanhohtava pyhäpukusi ja teetä itsellesi sunnuntaita varten hännystakki kultakankaasta! Tästä päivästä alkaen lupaan olla näkemättä muuta kuin tukkasi ja silmälasisi ja etenkin olla syyttämättä sinua rakkaudesta Genevièveen.»
Saattaa käsittää miten paljon vilpittömämpi ja sydämellisempi oli kansalaiselle Morandille annettu kädenpuristus tämän yksinpuhelun jälkeen kuin hänen tavallisesti antamansa.
Vastoin tavallisuutta syötiin päivällinen pienessä seurassa. Vain kolmelle hengelle oli katettu kapean pöydän ääreen. Maurice käsitti voivansa kohdata Genevièven jalan pöydän alla; jalat jatkaisivat täten sitä mykkää lemmenpuhelua, jonka kädet olivat panneet alulle.