»Ajatelkaa asiaa, Morand», sanoi Geneviève, »tulkaa saattamaan minua».
»Se olisi hukkaan heitetty päivä», sanoi Morand, »ja se viivyttäisi vain sen päivän tuloa, jolloin vetäydyn liikehommista yksityiselämään».
»Siinä tapauksessa en tule yhtään», sanoi Geneviève.
»Ja miksi ette?» kysyi Morand.
»Voi, hyvä Jumala, sehän on selvää», sanoi Geneviève, »koska en ole varma, että mieheni tulee minua saattamaan, ja kun ette te, viisas mies, kahdeksanneljättävuotias mies, tule minua saattamaan, ei minulla olisi rohkeutta mennä yksin puhuttelemaan vartiomiehiä, jotka ovat kukaties tykkimiehiä, krenatöörejä tai jääkäreitä, ja pyytää saada puhutella kaupunginvirkamiestä, joka ei ole minua kolmea neljääkään vuotta vanhempi».
»Siinä tapauksessa», sanoi Morand, »koska luulette minun mukaantuloni välttämättömäksi, kansatar…»
»Suostukaa pois, kansalainen tiedemies, olkaa kohtelias, kuten olisitte aivan tavallinen ihminen», sanoi Maurice, »ja uhratkaa puolet päivästänne ystävänne vaimolle».
»Olkoon menneeksi», sanoi Morand.
»Nyt en pyydä teiltä muuta kuin yhtä asiaa, vaitioloa», jatkoi Maurice. »Vieraskäynti Templessä on aina epäilyttävä askel, ja jos mikä onnettomuus hyvänsä sattuisi tämän käynnin johdosta, joutuisimme kaikki giljotiinille. Jakoblinit eivät laske leikkiä, hitto vieköön! Olette juuri nähneet, miten he ovat kohdelleet girondistejä.»
»Peijakas!» sanoi Morand; »on otettava huomioon, mitä kansalainen Maurice sanoo: tämä lapa vetäytyä syrjään liike-elämästä ei sopisi minulle ensinkään».