»Miten siis?»
»Vanno isänmaan alttarilla!»
Lorin otti lakin päästään, käänsi sen kokardipuolen Mauriceen päin, ja tämä, ottaen asian vakavalta kannalta, teki tilapäisellä alttarilla vaaditun valan yhtään nauramatta.
»Ja nyt», sanoi Lorin, »sanon tunnussanan: 'Gallia ja Lutetia'. Ehkä on sellaisia, jotka sanovat sinullekin, niinkuin sanoivat minulle 'Gallia ja Lucretia', mutta samantekevä, hyväksy sekin, se on kuitenkin roomalaista!»
»Kansalainen», sanoi Maurice naiselle, »nyt olen käskettävänänne.
Kiitos, Lorin!»
»Hauskaa matkaa!» sanoi tämä pannen isänmaan alttarin taas päähänsä.
Ja uskollisena anakreonilaiselle maulleen hän poistui hyräillen:
»Eleonoora, viimeinkin suloiseen suostuit syntikin. Sä pelkäsit jo halutessas ja vielä sitä maistaessas. Mut kuinka pelkos poistaisin?»
III
Fossés-Saint-Victor-katu