»Minäkö», huudahti nainen, »ja kuinka niin?»
»Aivan varmaan. Näette tasavaltalaisen palvelevan teitä saattajananne.
No niin, tämä tasavaltalainen pettää oman asiansa, siinä kaikki!»
»Mutta, kansalainen», sanoi tuntematon kiivaasti, »te erehdytte, sillä minä rakastan tasavaltaa yhtä paljon kuin tekin».
»Siinä tapauksessa, jos kerran olette isänmaallinen, ei teillä ole mitään salattavaa. Mistä te tulette?»
»Oi, hyvä herra, armoa!» sanoi tuntematon.
Sana herra ilmaisi niin syvää ja miellyttävää kainoutta, että Maurice luuli sen todella sisältyvän tuohon lauseeseen.
»Varmasti», sanoi hän itsekseen, »tuo nainen tulee lemmenkohtauksesta».
Ja tietämättä miksi hän tunsi tämän ajatuksen ahdistavan sydäntään.
Tästä hetkestä alkaen hän oli vaiti.
Sillä aikaa nämä öiset kävelijät olivat ehtineet Verrerie-kadulle ja kohdattuaan kolme neljä kulkuvartiota ja ilmoitettuaan näille tunnussanan päässeet kulkemaan vapaasti, kunnes erään vielä vastaantulevan kulkuvartion upseeri näytti tekevän vaikeuksia.
Maurice katsoi silloin parhaaksi lisätä tunnussanaan nimensä ja osoitteensa.