»Pidä varasi, pidä varasi, Simon! Isänmaallinen intosi johtaa sinut kenties harhaan», sanoi puheenjohtaja; »Maurice Lindey ja Hyacinthe Lorin ovat taattuja miehiä».
»Sepä saadaan nähdä vallankumousoikeudessa», intti Simon.
»Miettikää tarkoin, Simon, siitä tulisi häpeällinen juttu kaikille hyville isänmaanystäville.»
»Häpeällinen tai ei, mitä se minuun kuuluu? Pelkäänkö minä häväistysjuttuja, minä? Kavaltajista saadaan ainakin tietää koko totuus.»
»Sinä siis pysyt päätöksessäsi tehdä ilmiannon Tisonin vaimon puolesta?»
»Minä ilmiannan itse itseni tänä iltana Cordelierikerhossa ja sinutkin muitten mukana, kansalainen puheenjohtaja, ellet sinä määrää Maurice-petturia vangittavaksi.»
»No niin, olkoon menneeksi», sanoi puheenjohtaja, joka tuon onnettoman ajan tavan mukaan pelkäsi äänekkäimmin huutavaa. »No niin, vangitaan sitten.»
Tätä päätöstä tehtäessä häntä vastaan oli Maurice palannut Templeen, jossa häntä odotti seuraava kirjelippu:
»Kun vartiopalveluksemme on väkisin keskeytynyt, en luultavasti voi tavata sinua ennen huomisaamua; tule syömään aamiaista kanssani; sen kuluessa selostat minulle mestari Simonin keksimät juonet ja salaliitot.
Simon suutari se todistaa: on neilikassa pahan alkulähde. Omasta puolestani aion kuulustaa ma ruusua tään ilkiteon tähden.