Ja huomenna minä vuorostani kerron sinulle, mitä Arthémise on vastannut.
Ystäväsi
Lorin.»
»Ei mitään uutta», vastasi Maurice; »nuku rauhassa tämä yö ja syö huomenna aamiaista ilman minua, koska en tämän päivän tapahtumien vuoksi luultavasti lähde ulos ennen puolta päivää. Tahtoisin olla vieno länsituuli, jolla minulla olisi oikeus lähettää suudelma sille ruusulle, josta puhut.
Sallin sinun viheltää proosalleni, kuten minäkin vihellän sinun
runoillesi.
Ystäväsi
Maurice.
J.K. — Luulen muuten, ettei puhe salaliitosta ollut muuta kuin väärä
hälytys.»
Lorin oli todella lähtenyt pois noin kello yhdellätoista koko pataljoonansa etunenässä suutarin raa'an esityksen johdosta.
Tähän nöyryytykseen hän oli hakenut lohdutusta sepittämällä nelisäkeisen runon ja oli, kuten siinä mainitsi, lähtenyt Arthémisen luokse.
Arthémise oli ihastuksissaan Lorinin tulosta. Päivä oli, kuten jo mainittiin, ihana; hän ehdotti kävelymatkaa rantakatuja pitkin, ja Lorin suostui siihen.
He olivat kävelleet hiilisataman poikki jutellen koko ajan valtiollisista asioista, Lorin kertoen karkotuksestaan Templestä ja koettaen arvata, mitkä asianhaarat sen olivat aiheuttaneet, kun he tullessaan Barres-kadun kohdalle huomasivat kukkastytön, joka käveli heidän edellään Seinen oikeata rantaa pitkin.