Sitten hän sanoi vetäytyessään takaisin ikäänkuin tullakseen itse
varmaksi siitä, että myöntyi kohtuuden eikä heikkouden vuoksi:
»Onhan se lopulla oikeus ja kohtuus.»
»Mikä on oikeus ja kohtuus?» kysyi toinen kaupunginvirkamies.
»Että tämä nainen saa kävelyttää tytärtänsä, joka on sairaana.»
»Mitä hän siis tahtoo?»
»Hän pyytää päästä ulos kävelemään tunniksi puutarhaan.»
»Mitä vielä!» sanoi toinen, »pyytäköön kävellä Templestä
Révolution-aukiolle, niin saa liikuntoa».
Kuningatar kuuli nämä sanat ja kalpeni; mutta hän ammensi niistä uutta
rohkeutta sitä suurta tapahtumaa varten, joka oli tulossa.
Kaupunginvirkamies oli lopettanut aamiaisensa ja lähti alas.
Kuningatar taas pyysi omasta puolestaan saada syödä aamiaisensa
tyttärensä huoneessa, mihin myönnyttiin.
Madame Royale jäi makuulle vahvistaaksensa tiedon sairaudestansa, ja
madame Elisabeth ja kuningatar jäivät hänen vuoteensa ääreen.