»Ei siinä mitään vaikeutta ole. Te kuulette, te muut», sanoi Santerre kääntyen koko pataljoonan puoleen, »Capetin leski tulee ulos puutarhaan kävelemään. Siihen on kansakunta antanut hänelle luvan: mutta varokaa, ettei hän karkaa muurien ylitse, sillä jos niin käy, hakkautan teiltä kaikilla pään.»
Valtava naurunremahdus seurasi tätä kansalaisen kenraalin leikinlaskua.
»Ja nyt, kun teille on etukäteen ilmoitettu», sanoi Santerre, »hyvästi! Lähden Kommuuniin. Näyttää siltä kuin Roland ja Barbaroux pääsisivät yhteen ja että annettaisiin heille passi toiseen maailmaan.»
Tämä uutinen se sai kenraalin niin hauskalle tuulelle.
Santerre lähti laukkaa.
Pataljoona, joka palasi vartiosta, marssi hänen perässänsä.
Viimein luovuttivat kaupunginvirkamiehet paikkansa uusille tulokkaille, jotka olivat saaneet Santerrelta kuningatarta koskevat ohjeet.
Yksi virkamiehistä lähti Marie Antoinetten luokse ja ilmoitti hänelle kenraalin suostuneen hänen pyyntöönsä.
»Oi!» ajatteli hän katsellen taivasta ikkunansa lävitse, »lauhtuisiko
Sinun vihasi, Herra, ja olisiko Sinun hirveä oikea kätesi väsynyt
painamasta meitä?»
»Kiitos, hyvä herra», sanoi hän kaupunginvirkamiehelle hymyillen sillä
hurmaavalla tavallaan, joka vei Barnaven turmioon ja joka teki hulluja
niin monesta miehestä, »kiitos».