Muuan upseeri juoksi paikalle. Simon puhui hänelle näyttäen
innostuneena majan sisustaa.
Upseeri huusi vuorostaan:
»Aseisiin!»
»Black, Black!» kutsui kuningatar astuen muutamia askelia eteenpäin.
Mutta koira ei kuunnellut häntä, vaan jatkoi haukuntaansa vimmatusti.
Kansalliskaartilaiset juoksivat aseillensa ja syöksyivät majaa kohti, sillä välin kun kaupunginvirkamiehet ottivat haltuunsa kuningattaren, hänen kälynsä ja tyttärensä ja pakottivat heidät takaisin ovesta, joka sulkeutui heidän jälkeensä.
»Ladatkaa aseenne!» huusivat virkamiehet vartiomiehille.
Kuului kiväärien kolinaa niitä ladattaessa.
»Tuolla, tuolla, luukun alla», huusi Simon. »Näin luukun liikahtavan, olen varma siitä. Itävallattaren koira, hyvä pieni koira, joka ei ollut mukana salaliitossa, haukkua nalkutti sitäpaitsi vehkeilijöitä, jotka luultavasti ovat kellarissa. Kas, se nalkuttaa vieläkin.»
Simonin huutojen kiihoittamana haukkui Black tosiaankin kahta kovemmin.