Upseeri tarttui luukun renkaaseen. Kaksi hyvin voimakasta krenatööriä auttoi häntä nähtyään, ettei hän saanut sitä nostetuksi, mutta hekään eivät onnistuneet sen paremmin.
»Näettehän hyvin, että luukkua pidellään sisältä kiinni», sanoi Simon.
»Tulta luukun lävitse, hyvät ystävät, tulta!»
»Voi», huusi rouva Plumeau, »te rikotte pulloni».
»Tulta!» toisti Simon, »tulta!»
»Ole vaiti, räyhääjä!» sanoi upseeri. »Ja tuokaa te kirveitä ja hakatkaa rikki lankut. Olkoon yksi joukkue valmiina. Huomio! Tulta luukkuun heti kun se on avattu.»
Lautojen rytinä ja äkkinäinen isku ilmoitti kansalliskaartilaisille, että sisällä tapahtui liikettä. Pian sen jälkeen kuului maanalainen ääni, joka tuntui siltä kuin rautaportti olisi suljettu.
»Rohkeutta!» sanoi upseeri paikalle rientäville pionieereille.
Kirveet iskivät permantolautoihin. Kaksikymmentä pyssynpiippua suuntautui päin aukkoa, joka laajeni sekunti sekunnilta. Mutta aukosta ei näkynyt ketään. Upseeri sytytti soihdun ja heitti sen kellariin; kellari oli tyhjä.
Luukku nostettiin ylös; tällä kertaa se nousi ilman vastusta.
»Seuratkaa minua», huudahti upseeri syöksyen uljaasti portaisiin.