Temple
Samana päivänä ja samalla hetkellä, kun Maurice tuskallisesti pettyneenä käveli takaisin Tournellen sillan yli, olivat useat kaupunginvirkamiehet, seurassaan Santerre. Pariisin kansalliskaartin komentaja, tärkeällä käynnillä Templen tornissa, joka elokuun 13 päivänä 1792 oli muutettu vankilaksi.
Tämä tarkastus toimitettiin erikoisesti kolmannen kerroksen huoneistossa, jossa oli eteinen ja kolme huonetta.
Eräässä näistä huoneista oli kaksi naista, nuori tyttö ja yhdeksänvuotias lapsi, kaikki surupuvussa.
Naisista saattoi vanhempi olla kolmenkymmenenseitsemän tai kolmenkymmenenkahdeksan vuoden vanha. Hän istui lukemassa pöydän ääressä. Toinen istui ompelemassa seinäverhoa; hän saattoi olla kahdenkymmenenkahdeksan tai kahdenkymmenenyhdeksän ikäinen.
Neito oli neljäntoista vuoden vanha ja pysytteli lapsen vieressä, joka makasi sairaana silmät ummessa ikäänkuin nukkuisi, vaikka sellaisessa metelissä, jota kaupungin virkamiehet pitivät, ilmeisesti oli mahdotonta nukkua.
Toiset penkoivat vuoteita, toiset levittelivät liinavaatteita; toiset taas, jotka jo olivat lopettaneet etsiskelynsä, tuijottivat hävyttömästi onnettomiin naisvankeihin. Nämä pitivät itsepintaisesti katseensa alaspäin luotuina, yksi kirjaansa, toinen seinävaatteeseensa, kolmas veljeensä.
Vanhempi naisista oli kookas, kalpea ja kaunis; hän näytti lukiessaan keskittävän koko huomionsa kirjaan, vaikka luultavasti lukikin vain silmillään ja hänen mielensä oli muualla.
Silloin eräs kaupungin virkamiehistä astui hänen viereensä, kiskaisi raa'asti kirjan hänen kädestään ja heitti sen keskelle huonetta.
Vanki ojensi kätensä pöydälle, otti toisen kirjan ja jatkoi lukuaan.