»Sillä välin», sanoi vaimo, »minä tahdon tavata tytärtäni».
»Hiljaa!» sanoi Santerre; »sinut on haettu tänne, jotta tutkisit vangit; tutki heidät ja sitten vasta saamme nähdä…»
»Mutta… kuitenkin!…»
»Vai niin!» sanoi Santerre rypistäen kulmiaan; »tämä saa luullakseni huonon käänteen».
»Tee kuten kansalainen kenraali käskee! Tee, vaimo; kuulithan hänen sanovan, että saamme nähdä.»
Ja Tison katseli Santerrea nöyrästi hymyillen.
»Hyvä on», sanoi vaimo; »menkää tiehenne, olen valmis tarkastamaan heidät».
Miehet lähtivät ulos huoneesta.
»Rakas rouva Tison», sanoi kuningatar, »uskokaa varmasti…»
»En usko mitään, kansatar Capet», sanoi kauhea nainen kiristäen hampaitaan, »muuta kuin että juuri sinä olet syynä kansan kaikkiin onnettomuuksiin. Ja muista, että jos löydän jotakin epäilyttävää sinun yltäsi, niin saatpa nähdä.»