Neljä miestä jäi ovelle auttaakseen Tisonin vaimoa käsivoimalla, jos kuningatar tekisi vastarintaa.
Aloitettiin kuningattaresta.
Hänen yltään löydettiin kolmeen solmuun sidottu nenä liina, joka ikävä kyllä näytti olevan valmiiksi laadittu vastaus Tisonin mainitsemaan merkkiin, lyijykynä, messuhaka ja sinetöimisvahaa.
»Kas, kylläpä tiesin hyvinkin», sanoi Tisonin vaimo; »olinhan sanonut kaupungin virkamiehille, että itävallatar kirjoittelee! Joku päivä sitten löysin kynttilän reunalta vahatipan.»
»Voi, hyvä rouva», sanoi kuningatar rukoilevalla äänellä, »älkää näyttäkö muuta kuin messuhakaa!»
»Vai niin, kyllä kai», sanoi vaimo, »vielä sinua säälisin!…
Säälitäänkö minua?… Minulta viedään tyttäreni.»
Madame Elisabethilla ja madame Royalella ei ollut mitään epäilyttävää yllään.
Tisonin vaimo kutsui takaisin viranomaiset, jotka tulivatkin, Santerre etunenässä; sitten hän antoi heille kuningattaren vaatteista löydetyt esineet, jotka kulkivat kädestä käteen ja joiden johdosta tehtiin loppumattomia arvailuja ja olettamuksia. Etenkin kolmeen solmuun sidottu nenäliina askarrutti kauan kuningassuvun ahdistajien mielikuvitusta.
»Nyt luemme sinulle Konventin määräyksen», sanoi Santerre.
»Minkä määräyksen?» kysyi kuningatar.