Kuningatar ryhtyi ensinnä puhumaan.
»Tyttäreni», sanoi hän, »entä se kirjelippu?»
»Olen polttanut sen, kuten käskitte minun tehdä, äiti.»
»Lukematta sitä?»
»Lukematta sitä.»
»Hyvästi siis, viimeinen välähdys, korkein toivomus!» kuiskasi madame
Elisabeth.
»Niin, te olette oikeassa, olette oikeassa, siskoni, tämä kärsimys on jo liikaa!»
Sitten hän sanoi kääntyen tyttärensä puoleen:
»Mutta olette kai ainakin nähnyt käsialan, Marie?»
»Kyllä, äiti, tuokion.»