»Nahkurin sälli.»
»Siinä tapauksessa on käännyttävä mestarin puoleen», sanoi eräs porvari, joka pysähtyi paikalle ja katseli Mauricea jotenkin hyvänsuovasti, mutta kuitenkin hiukan epäilevästi.
»Niin juuri», sanoi portinvartija, »niin juuri; mestarit tietävät työmiestensä nimet, ja tuolla on kansalainen Dixmer, kas tuolla; hän on nahkatehtaan johtaja, ja hänellä on tehtaassaan yli viisikymmentä työläistä. Hän juuri voi antaa sinulle lisätietoja.»
Maurice näki kääntyessään pitkän, levollisen näköisen kelpo porvarin, jonka puvun koreus todisti rikkaaksi tehtailijaksi.
»Kuitenkin, kuten kansalainen ovenvartija jo sanoi», jatkoi porvari, »olisi tarvis tietää sukunimi».
»Sanoinhan: René.»
»René on vain ristimänimi, ja minä kysynkin sukunimeä. Minun kirjoihini on merkitty kaikkien työssäni olevien työmiesten sukunimet, eikä ristimänimiä».
»Kunniani kautta», sanoi Maurice, jota tällainen kuulustelu alkoi kiusata, »en tiedä hänen sukunimeään».
»Kuinka?» sanoi porvari hymyillen, ja Maurice luuli huomaavansa hänen ilmeessään enemmän ivaa, kuin mitä hän tahtoi näyttää, »kuinka, kansalainen, et tiedä ystäväsi sukunimeä?»
»En.»