Portin sulki kaksi salpaa ja lukko. Maurice työnsi auki molemmat salvat, tahtoi avata lukon, mutta hänellä ei ollut avainta.
Tällä haavaa olivat hänen ahdistamansa ehtineet ulkoportaille ja huomanneet hänet.
»Tuolla hän on», huusivat he, »ampukaa hänet, Dixmer, ampukaa hänet; tappakaa, tappakaa!»
Maurice päästi karjunnan: hän oli suljettuna puutarhaan. Hän mittasi silmillään muureja: ne olivat kymmenen jalkaa korkeat.
Tämä kaikki tapahtui yhdessä silmänräpäyksessä.
Murhaajat syöksyivät hänen jälkeensä.
Maurice oli noin kolmekymmentä askelta heistä edellä; hän katseli ympärilleen kuten tekee kuolemaantuomittu, joka hakee pelastusmahdollisuuden varjoakin tehdäkseen siitä toden.
Hän äkkäsi kioskin, kaihtimen, sen takana valon.
Hän teki vain yhden harppauksen, kymmenen jalan harppauksen, tarttui kaihtimeen, kiskaisi sen alas, heittihe ikkunan lävitse rikkoen sen ja putosi valaistuun huoneeseen, jossa istui nainen lukemassa valkean ääressä.
Nainen nousi kauhistuneena seisaalleen ja huusi apua.