»Nyt», sanoi Dixmer, »en enää pyydä teillä edes sanaanne».
Sitten hän sanoi laskien kätensä Mauricen olkapäälle ja katsoen häntä hymyillen:
»Ja nyt, kun olemme näin tultavien ja ystävien parissa, voin kai kysyä teiltä, mitä te aioitte tehdä täällä, nuori mies? Ymmärtäkää», lisäsi nahkurimestari, »että jos haluatte olla vastaamalta, on se täysin vallassanne».
»Luulinhan sanoneeni sen teille», sopersi Maurice.
»Niin, puhuitte naisesta», sanoi porvari; »tiedän, että oli puhe naisesta».
»Hyvä Jumala! Suokaa anteeksi, kansalainen», sanoi Maurice; »ymmärränhän hyvin, että olen teille selityksen velkaa. No niin, hain naisia, joka oli naamiaisissa muutama päivä sitten sanonut asuvansa tässä korttelissa. En tiedä hänen nimeänsä, asemaansa enkä osoitettansa. Tiedän ainoastaan olevani hullun rakastunut, että hän on pieni…»
Geneviève oli suurikokoinen.
»… vaaleaverinen ja tuntuu rasavilliltä…»
Geneviève oli tumma, ja hänellä oli suuret, vakavat silmät.
»Ompelijalemmityinen…»jatkoi Maurice; »ja häntä miellyttääkseni olin ottanut ylleni tämän kansanomaisen puvun».