»Mutta», sanoi kansalainen Morand kylmänä kuten aina, »kuka todistaa, että Maison-Rougen ritari oli mukana siinä joukossa, joka sai aikaan hälytyksen Templessä?»
»Eräs ystäväni, kaupunginvirkamies, joka oli sinä päivänä Templessä päivystäjänä, tunsi hänet.»
»Hänelle oli siis kuvattu hänen ulkonäkönsä?»
»Hän oli nähnyt hänet aikaisemmin.»
»Ja minkälainen on tuo Maison-Rougen ritari ulkomuodoltaan?» kysyi
Morand.
»Viidenkolmatta tai kuudenkolmatta ikäinen, pieni, vaalea; hänellä on miellyttävät kasvot, kauniit silmät ja erinomaiset hampaat.»
Tuli syvä hiljaisuus.
»No siis», sanoi Morand, »jos ystävänne kaupungin virkamies kerran tunsi tuon luulotellun Maison-Rougen ritarin, miksi hän ei pidättänyt häntä?»
»Ensinnäkin, koska ei tietänyt hänen tulostaan Pariisiin, pelkäsi hän yhdennäköisyyden johtavan hänet harhaan; lisäksi on ystäväni hiukan laimea; hän teki kuten viisaat ja varovaiset tekevät: koska epäröi, ei tehnyt mitään.»
»Te ette olisi tehnyt sillä tavoin, kansalainen?» sanoi Dixmer
Mauricelle nauraa hohottaen.