»En», sanoi Maurice, »myönnänpä sen: olisinhan paljon mieluummin erehtynyt kuin päästänyt käsistäni niin vaarallisen miehen kuin Maison-Rougen ritarin».
»Ja mitä te siis olisitte tehnyt, hyvä herra?» kysyi Geneviève.
»Mitäkö olisin tehnyt, kansatar?» sanoi Maurice. »Oi, hyvä Jumala, se olisi ollut lyhyt temppu: olisin suljettanut kaikki Templen ovet, mennyt suoraan kulkuvartion luokse, tarttunut ritarin kauluriin kiinni ja sanonut hänelle: 'Maison-Rougen ritari, vangitsen teidät maanpetturina!' Ja kun kerran olisin saanut hänen kauluksestaan kiinni, en olisi hellittänyt, siitä otan vastatakseni.»
»Ja mitä olisi tapahtunut?» kysyi Geneviève.
»Olisi käynyt siten, että hän olisi rikostovereilleen saanut tuomionsa ja hänen päänsä olisi tällä hetkellä jo katkaistu giljotiinilla.»
Geneviève värähti ja loi naapuriinsa kauhistuneen silmäyksen.
Mutta kansalainen Morand ei näyttänyt huomaavan tätä katsetta, vaan sanoi tyhjentäen lasinsa tyynesti:
»Kansalainen Lindey on oikeassa; ei olisi muuta tarvittu. Vahinko, ettei niin tehty.»
»Ja tiedetäänkö», kysyi Geneviève, »minne se Maison-Rougen ritari joutui?».
»Tietysti», sanoi Dixmer, »on luultavaa, että hän on kaikessa hiljaisuudessa korjannut luunsa ja heti poistunut Pariisista huomatessaan yrityksensä epäonnistuneen».