»Harmillinen kohtaaminen!» sanoi Mauricen lähdettyä nuori vaimo purskahtaen itkuun miehensä läsnäollessa, joka oli tullut hänen luokseen.
»Pyh! Kansalainen Maurice Lindey, tunnettu isänmaanystävä, piirin sihteeri, puhdas, jumaloitu, kansanomainen, on päinvastoin hyvin kallisarvoinen tuttavuus köyhälle nahkurille, jolla on kotonaan salakuljetustavaroita», vastasi Dixmer hymyillen.
»Niinkö, uskotteko niin, hyvä ystävä?» kysyi Geneviève arasti.
»Uskon, että hänen käyntinsä antaa talollemme isänmaallisen leiman ja synninpäästötodistuksen; ja uskonpa, että tästä illasta lähtien itse Maison-Rougen ritarikin olisi turvassa meidän luonamme.»
Sitten Dixmer suuteli vaimoansa otsalle enemmän isällisesti kuin aviomiehen tapaan, jätti hänet pieneen paviljonkiin, joka oli hänelle kokonaan pyhitetty, ja lähti takaisin rakennuksen toiseen osaan, jossa hän asui yhdessä niiden vieraiden kanssa, jotka olemme nähneet pöydän ympärillä.
X
Paikkasuutari Simon
Oli päästy toukokuun alkuun; kirkas päivä sai ihmiset hengittämään syvään keuhkoillaan, jotka olivat jo väsyneet talven jäätäviin sumuihin, ja auringon lämpöiset ja elähdyttävät säteet lankesivat Templen mustille muureille.
Sisemmän jalkaportin luona, joka erotti tornin puutarhasta, nauroi ja poltteli vartiosotilaita.
Mutta vaikka päivä olikin kaunis ja vangeille oli anneltu lupa mennä ulos puutarhaan kävelemään, kieltäytyivät nuo kolme naista siitä. Miehensä mestauksen jälkeen kuningatar pysytteli itsepäisesti huoneessaan, jotta hänen ei olisi tarvinnut astua sen toisen kerroksen huoneiston ohi, jossa kuningas oli asunut.