Ravanne kääntyi mittelemään nauharuusukkeista ystäväämme katseellaan kiireestä kantapäähän.
— Jos teillä ei ole sopimusta toisen kanssa, iso herra, huomautti nuorukainen naljailevasti, — niin minä pyydän sitä etua.
— Hetkinen, hetkinen, Ravanne, puuttui puheeseen Lafare. — Minulla on hiukan selitettävää herra d'Harmentalille.
— Herra markiisi, vastasi chevalier, — teidän miehuullisuutenne on niin täydesti tunnettu, että tarjoamanne selittäminen osoittaa hienotuntoisuutta, josta minä vakuutan tuntevani vilpitöntä kiitollisuutta. Mutta selittely vain viivyttäisi meitä hyödyttömästi, eikä meillä luullakseni ole aikaa hukattavana.
— Kas se on miehen puhetta, chevalier! huudahti Ravanne. — Katkaistuamme kurkun toisiltamme toivon teidän suovan minulle ystävyytenne. Olen paljon kuullut puhuttavan teistä hyvässä seurassa ja jo kauan halunnut tutustua teihin.
Nämä kaksi kumarsivat toisilleen uudestaan.
— Menkäämme, menkäämme, Ravanne, kehotti Fargy; — koska olet tarjoutunut oppaaksi, niin näytähän tie.
Ravanne hypähti heti metsikköön kuin hirvenvasikka. Hänen viisi kumppaniaan seurasivat kintereillä. Talutushevoset ja vuokravaunut jäivät tielle.
Marssiessaan kymmenisen minuuttia kaikki kuusi vastakumppanusta pysyivät aivan sanattomina joko peläten jonkun kuulevan tai sen luonnollisen tunteen vallassa, joka vaaran edessä saa ihmisen hetkiseksi sulkeutumaan itseensä.
— Kas niin, hyvä herrat, virkkoi Ravanne luoden tyytyväisen silmäyksen ympärilleen, — mitä sanotte paikasta?