— Minä sanon, että jos te kerskaatte tämän löytämisestä, letkautti kapteeni, — ette suurestikaan tehoa minuun Kristoffer Kolumbuksen osassa! Teidän olisi tarvinnut vain sanoa minulle, että aioitte lähteä tänne, niin minä olisin johtanut joukkomme perille silmät ummessa!
— No, monsieur, vastasi Ravanne, — koetamme sovittaa, että saatte lähteä täältä siten kuin olisitte halunnut tulla.
— Tiedätte, että asiani koskee suoranaisesti teitä, herra markiisi, huomautti d'Harmental heittäen hattunsa nurmikolle.
— Kyllä, monsieur, vastasi kaartinkapteeni noudattaen chevalierin esimerkkiä, — ja tiedän myös, että mikään ei voisi olla minulle samalla kertaa kunniakkaampaa ja ikävämpää kuin kaksintaistelu teidän kanssanne, olletinkin sellaisesta aiheesta.
D'Harmental ilmaisi hymyllä, että hän osasi kyllä antaa arvoa tälle kohteliaisuuden kukkaselle, mutta vastauksen sijasta hän tarttui miekkaansa.
— Mitä kuulinkaan, hyvä paroni, sanoi Fargy kääntyen Valefin puoleen, — oletteko juuri lähdössä Espanjaan?
— Minun piti lähteä jo viime yönä, herra kreivi, vastasi Valef, — ja niin tärkeillä asioilla, että minua ei olisi saanut lykkäämään matkaani tähän hetkeen asti mikään muu kuin se mielihyvä, jota minulle lupasi tilaisuus tavata teidät aamulla.
— Hitto, sepä surettaa minua, huomautti Fargy vetäen miekkansa esiin, — sillä jos pahaksi onnekseni sattuisin viivästyttämään teitä, niin teissä on miestä vihastumaan siitä minulle verisesti.
— Ei lainkaan, minä tietäisin sen tapahtuneen sulassa ystävyydessä, hyvä kreivi, vakuutti Valef. — Pankaa vain parastanne ja toden teolla, pyydän, olen täysin käytettävissänne.
— Toimeksi, toimeksi, monsieur, lausui Ravanne kapteenille, joka laskosti siististi takkinsa ja pani sen maahan hattunsa viereen. — Näettehän, että jo odotan.