— Hitto, olette oikeassa, kapteeni; en ollut ajatellut sitä. Oletteko muuten noudattanut kaikkia varokeinoja?
— Varmasti.
— Miehenne uskovat, että kysymyksessä on pelkästään vedonlyönti?
— Ainakin ovat uskovinaan, enempää ei heiltä voi pyytää.
— On siis menettely selvillä, kapteeni. Te ja miehenne olette päissänne, te tönäisette minua, minä tuiskahdan regentin ja sen väliin, jolle hän on antanut käsivartensa, ja erotan heidät. Te kaappaatte hänet, vaiennatte suukapulalla, ja vihellys toimittaa paikalle vaunut sillaikaa kun Simianea ja Ravannea pidellään pistooli kurkulla.
— Mutta, tiedusti sydenpolttaja alentaen äänensä, — jos hän ehtii huutamaan nimeään?
— Jos hän huutaa nimeään? kertasi viittamies. Sitten hän lisäsi vielä hiljemmin kuin kysyjä oli puhunut:
— Salaliitossa ei kelpaa puolinaisuus. Jos nousee hälyä, niin tappakaa hänet.
— Hitto! sanoi sydenpolttaja. — Koettakaamme saada häneltä suu kiinni ajoissa.
Ja kun viittamies ei vastannut, vallitsi taas täydellinen hiljaisuus.