Kului vielä neljännestunti ilman minkäänlaista uutta kehitystä.

Sitten kolmeen keski-ikkunaan ilmestyi huoneen perältä kajastava valo.

— Ahaa, siinäpä jotakin uutta! virkkoivat viittamies ja sydenpolttaja yhtaikaa.

Samalla hetkellä kuului miehen askelia Saint-Honoré-kadun puolelta. Tulija ilmeisesti aikoi kävellä Rue des Bons-Enfantsia pitkin päästä päähän. Sydenpolttaja murisi karmivaa sadatusta, hampaitaan kiristellen.

Mies lähestyi yhä. Mutta kenties häntä riitti säikyttämään pelkkä pimeys tai hän näki siinä pimeydessä jotakin epäilyttävää liikkuvan, koska hän nyt alkoi ilmeisesti osoittaa jotakin epäröimistä. Pyhä Klaran kappelin kohdalta hän turvautuikin jänishousujen vanhaan juoneen, jolla he koettavat uskotella, että heitä ei pelota. Hän alkoi laulaa. Mutta sitä mukaa kuin hän eteni, kävi ääni vapisevammaksi ja vaikka laulun viattomuus kuvasti rauhaisaa sydäntä, oli hänen pelkonsa kujanteen suun lähellä jo niin suuri, että hän alkoi yskähdellä. Sehän, kuten tunnettua, on säikyn asteikossa seuraava askelma hyräilystä ylöspäin.

Kun ympärillä kuitenkin kaikki oli hiljaisena, hän rauhoittui niukan ja aloitti äänellä, jonka hän oli virittänyt parempaan sopusointuun nykyisen asemansa kuin sanojen sisällön kanssa:

Anna mun mennä, — jalkani…

Mutta hän pysähtyi yhtäkkiä sekä laulussaan että kävelyssään. Sekä ääni että raajat tuntuivat yhtäkkiä pettävän, ja hän jäi hievahtamattomaksi ja hisahtamattomaksi, kun salongin ikkunoista tunkeutuva valo paljasti hänelle kaksi ajoportin syvennyksessä seisoskelevaa miestä. Kovaksi onneksi lähestyi ikkunaa juuri sillä hetkellä varjo. Sydenpolttaja näki, että parkaisu voisi tuhota koko suunnittelun, ja hän oli syöksähtämäisillään vaeltajan kimppuun, mutta viittamies pidätti hänet.

— Kapteeni, hän supatti, — älkää tehkö pahaa tälle miehelle. Sitten lähestyen miestä: — Menkää, hyvä mies, mutta joutuin, älkääkä katsoko taaksenne.

Hyräilijä ei odottanut toista käskyä, vaan patikoitsi edelleen niin kiireesti kuin lyhyet koivet ja hänen koko ruumiinsa vallannut vavistus sallivat, ja muutaman sekunnin kuluttua hän hävisi Hôtel de Toulousen puutarhan kulman taakse.