— Kun taasen minä sanon, vakuutti Brigaud, — että te olette urhea ja altis aatelismies ja että jos Ranskassa olisi vain kymmenenkin teidänlaistanne, kaikki olisi pian valmista. Mutta me emme ole tässä kohteliaisuuksia vaihtamassa. Nouskaa pian vaunuihin. Minne viemme teidät?
— Ei tarvitse, esteli d'Harmental. — Voin hyvinkin kävellä.
— Nouskaa, se on varmempaa.
D'Harmental istuutui vaunuihin, ja palvelijaksikin sonnustautuneena
Brigaud kursailemattomasti asettui hänen viereensä.
— Rue du Gros-Chenetin ja Cléry-kadun kulmaan, käski abbé.
Pitkälliseen odotteluun kyllästynyt kuski nykäisi hevoset heti liikkeelle. Määräpaikassa vaunut pysähtyivät, chevalier astui alas, harppaili Rue du Gros-Chenetille ja katosi pian Rue du Temps-Perdun kulman taakse.
Vaunut vierivät joutuisasti edelleen bulevardille päin, ilman vähäisintäkään ääntä, niin kuin maakamaraa koskettamattomat aavemaiset ajoneuvot.
BUVAT
Aiomme puhua kunnon porvarista, jonka ensiksi näimme poistuvan Valois-kadun väkijoukosta ja suuntaavan askeleensa Deux Sergentsin puomille päin silloin kun ulkoilmataiteilija ryhtyi keräämään ropoja ja sitten odottamattomalla hetkellä osuvan viivästyneenä mittelemään Rue des Bons-Enfantsia.
Kunnon porvarimme oli viiden jalan ja yhden tuuman mittainen pätykkä, tanakkatekoinen ja iän edistyessä pyöristyvä. Tyynet kasvot olivat sitä tyyppiä, jolla kaikki näyttä samanväriseltä — tukka, kulmakarvat, silmät ja iho — niin että kymmenen askeleen päässä ei erota mitään erikoista juonnetta. Yrittäessään lukea tuosta taulusta jotakin omituista ja merkityksellistä kohtaloa olisi intomielisinkin fysionomi varmasti pysähtynyt siirryttyään suurista harmaansinistä silmistä matalaan otsaan ja typeränsekaisesti raollaan olevista huulista kaksoisleuan pulleihin laskoksiin. Hän olisi silloin oivaltanut, että hänellä oli tarkasteltavanaan yksilö, jolle kaikki kuohunta on tuntematon, jonka tuoreutta sekä hyvät että huonot intohimot ovat pitäneet kunniassa.