Seuraavana päivänä Buvat mennessään naapurien luo ensi kerran otti Bathilden syliinsä, painaen leveät rehelliset kasvonsa pienokaisen sametinhienoa poskea vasten ja puhuen hänelle:
— Olehan huoletta, kuulepas, viaton pikku raukka, kyllä maan päällä on vielä hyviä ihmisiä.
Tyttönen kietaisi silloin käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Buvat tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä, ja kun hän oli useasti kuullut huomautettavan, että sairaat käyvät rauhattomiksi, jos heidän nähtensä ilmaistaan liikutusta, veti hän kellon taskustaan ja huomautti:
— Hm, hm! Neljännestä vailla kymmenen; minun täytyy lähteä. Hyvästi, rouva du Rocher.
Portaissa hän kohtasi lääkärin ja kysyi tältä, mitä hän ajatteli potilaan tilasta. Tehden näitä käyntejään pelkästä armeliaisuudesta ja katsoen turhaksi sovitella sanojaan, kun hänelle ei maksettu huomaavaisuudestaan, lääkäri vastasi, että tuskin kuluisi kolmea päivää. Palatessaan kello neljältä Buvat huomasi talossa kohua. Lääkäri oli Claricen luota tullessaan kehottanut toimittamaan potilaalle Herran ehtoollisen. Oli siis käyty ilmoittamassa kirkkoherralle. Tämä oli saapunut, noussut ylös portaita, edellään tiukua kilistävä lukkari, ja valmistelematta astunut sairaan huoneeseen. Clarice oli vastaanottanut hänet niin kuin Vapahtajan, nimittäin kädet ristissä ja silmät taivasta kohti luotuina, mutta hänen saamansa vaikutelma oli ollut kuitenkin järkyttävä.
Buvat kuuli veisuuta ja aavisti, mitä oli tapahtunut. Hän riensi ylös portaita ja näki ylimmällä porrastasanteella ja kamarin ovella tungeksivan kaikki korttelin eukot, jotka olivat sen ajan tapaan seuranneet pyhän sakramentin saattuetta. Kuoleva virui vuoteellaan jo niin valjuna ja jäykkänä, että häntä olisi voinut luulla hautakivenä lepääväksi marmoripatsaaksi, jollei silmistä olisi tuolloin tällöin kierähtänyt kyynel. Hengenmiehet veisasivat vuoteen ääressä ajallisesta elämästä erkanevien rukouksia. Pikku Bathilde oli erotettu äidistään, jotta tämä saisi häiriintymättömästi omistautua viimeiseen hartaudentoimitukseensa, ja hän oli painautunut nurkkaan uskaltamatta huutaa tai itkeä, aivan kauhuissaan tuntemattomien ihmisten paljoudesta ja käsittämättömästä hälystä.
Nähdessään Buvatin lapsonen juoksikin hänen luokseen, ainoan tutun, jonka hän huomasi tässä synkässä joukossa. Kirjastovirkailija otti hänet syliinsä ja meni hänen kanssaan polvistumaan potilaan vuoteen ääreen. Samassa Clarice loi silmänsä alas korkeuksista, varmaankin osoitettuaan taivaalle ainaisen rukouksensa suojelijan lähettämisestä tyttärelleen. Hän näki Bathilden sen ainoan ystävän sylissä, jonka hän maailmassa tunsi. Kuolevien terävällä katseella hän tunkeutui tuon puhtaan ja alttiin sydämen pohjaan asti ja luki siitä nyt sen kaiken, mitä toinen ei ollut rohjennut hänelle lausua, sillä hän kohosi istualleen, ojensi hänelle kätensä huudahtaen kiitollisuudesta ja ilosta, jonka ainoastaan enkelit ymmärsivät, ja niin kuin häneltä olisivat viimeiset elinvoimat ehtyneet tässä äidillisessä innostuksessa hän vaipui tainnuksissa vuoteelle.
Uskonnollisten menojen päätyttyä kirkonmiehet poistuivat ensimmäisinä. Harrasmieliset seurasivat heitä, välinpitämättömät ja uteliaat läksivät viimeisinä. Heihin kuului naisväen enemmistö. Buvat tiedusti heiltä, eikö joku heistä tiennyt tuttavapiirissään hyvää sairaanhoitajatarta. Muuan esittäytyi heti joukosta ja vakuutti kumppaniensa säestämänä, että hänellä oli kaikki vaadittavat ominaisuudet sen kunniakkaan aseman hoitamiseen, mutta juuri tuon täydellisen pätevyytensä takia hänellä oli tapana nostaa viikon palkka etukäteen, koska häntä tarvittiin ympäristössä ahkeraan.
Buvat kysyi viikkopalkan määrää. Vastauksena oli, että hän oli kyllä aina saanut kuusitoista livreä, mutta kun rouvarukka ei näyttänyt kovinkaan varakkaalta, hän tyytyisi kahteentoista. Kelpo mies oli saanut kuukausipalkkansa juuri sinä päivänä, otti taskustaan kaksi écua ja antoi ne hänelle tinkimättä. Sen hän olisi tehnyt kaksinkertaistakin korvausta pyydettäessä, ja tämä odottamaton jalomielisyys aiheuttikin monenmoisia oletuksia, joista muutamat eivät olleet kuolevalle suureksikaan kunniaksi. Onhan hyvä työ siksi harvinainen, että sellaisen esiintyessä nähtäväksi täytyy nöyryytettyjen ihmisten aina etsiä sille saastaisia tai itsekkäitä vaikuttimia.
Clarice oli yhä tiedottomana. Hoitajatar ryhtyi heti toimeensa, hajusuolojen puutteessa tämä tarjosi etikkaa hänen hengitettäväkseen. Buvat vetäytyi huoneeseensa. Pikku Bathildelle oli sanottu, että hänen äitinsä nukkui. Lapsiparka ei vielä tuntenut kuoleman ja unen eroa ja oli käynyt leikkimään nukellaan.