Silloin hän oli hyvillään siitä, että oli tullut peittämättömin kasvoin. Sivumennen sanoen se päätös ilmaisi hänen puoleltaan suurta turvaamista vastustajiensa hienotuntoisuuteen, kun nämä olisivat yhdellä sanalla voineet lähettää hänet parlamentin eteen tai ainakin Bastiljiin.[20] Mutta aatelismiehillä oli siihen aikaan sellainen molemminpuolinen luottamus toistensa kunniantuntoon, että chevalier — aamulla lävistettyään miekallaan regentille läheisen miehen — vähääkään epäröimättä tuli etsimään seikkailua Palais-Royalista.
Ensimmäinen henkilö, joka pisti hänen silmäänsä, oli nuori herttua de Richelieu, joka oli jo alkanut tulla muotileijonaksi nimensä, seikkailujensa, hienotapaisuutensa ja kenties varomattomuuksiensakin ansiosta.[21] Vakuutettiin että kaksi prinsessaa[22] parhaillaan kiisteli hänen rakkaudestaan, mikä ei estänyt rouvia de Nesleä ja de Polignacia ryhtymästä kaksintaisteluun pistooleilla hänen tähtensä ja rouvia de Sabrania, de Villarsia, de Mouchya ja de Tenciniä jakamasta hänen sydäntään.
Hän oli juuri mennyt tervehtimään markiisi de Canillacia, erästä regentin elostelijaa, jota hänen korkeutensa nimitti Mentorikseen[23] hänen näyttelemänsä jäykkäsävyisyyden takia. Richelieu alkoi Canillacille äänekkäästi ja hohotellen kertoa juttua. Chevalier tunsi herttuan, mutta ei niin läheisesti, että olisi voinut mennä hänen luokseen kesken puhelun, eikähän hän välittänytkään. Hän aikoikin sivuuttaa ryhmän etäämmältä, kun herttua tarttui hänen takinliepeeseensä.
— Hitto, hyvä chevalier, te ette ole tässä liikaa, hän sanoi, — kerron Canillacille hauskaa selkkausta, josta hän voi ottaa opikseen herra regentin yöluutnanttina, ja tekin olette altis samalle vaaralle, johon minä jouduin. Tarina on tältä päivältä. Se on lisäansio, sillä minä olen sen ehtinyt kertoa vasta parillekymmenelle henkilölle, joten se on vain vähän tunnettu. Levittäkää sitä minun ja regentinkin mieliksi.
D'Harmental rypisti kulmiaan, Richelieu pidätti hänet pahaan aikaan. Samassa chevalier de Ravanne asteli heidän ohitseen erästä naamioitua seuraten.
— Ravanne! huusi Richelieu, — Ravanne!
— En kerkiä nyt, tämä kieltäytyi.
— Tiedättekö, missä Lafare on?
— Potee päänkivistystä.
— Entä Fargy?