Abbé Brigaud oli lyonilaisen liikemiehen poika. Isä, jolla oli tärkeitä kauppasuhteita Espanjan hoviin, sai toimekseen hienokseltaan ja kuin omasta päästään tunnustella, mitä mahdollisuuksia olisi nuoren Ludvig XIV:n ja infanta[40] Maria Teresian avioliitolla. Jos tämä kauppa olisi saanut huonon vastaanoton, niin Ranskan ministerit olisivat asettuneet siitä eroon, ja sillä hyvä. Mutta hanke havaittiin otolliseksi, ja Ranskan ministerit antoivat sille vahvistuksensa. Häät vietettiin, ja kun pikku Brigaud syntyi samaan aikaan kun perintöprinssi, pyysi hänen isänsä palkkiokseen kuninkaan poikaa poikansa kummiksi, mihin armollisesti myönnyttiin. Vieläpä nuori Brigaud pääsi perintöprinssin seuraan, tutustuen markiisi de Pompadouriin, joka oli otettu hovikasvatiksi.
Vartuttuaan uransa valintaan Brigaud meni Oratorion hengelliseen opistoon ja suoritti siellä papintutkinnon. Hän oli terävä, lahjakas ja kunnianhimoinen mies, mutta häneltä oli puuttunut tilaisuutta kunniakkaan aseman saavuttamiseen, niin kuin toisinaan sattuu suurimmillekin neroille. Jonkin aikaa ennen tätä tapahtumaa hän oli jälleen tavannut markiisi de Pompadourin, joka puolestaan etsi madame du Mainen sihteeriksi soveltuvaa älykästä ja ovelaa miestä. Markiisi selitti, mitä uskaltautumista se toimi merkitsi tällä hetkellä. Brigaud punnitsi hyviä ja huonoja mahdollisuuksia hetken ja vastaanotti tarjouksen, koska onnistumisella tuntui olevan enemmän perustaa.
Noista neljästä miehestä d'Harmental tunsi omakohtaisesti ainoastaan de Pompadourin, useinkin tavattuaan markiisin hänen vävynsä de Courcillonin luona, jolla oli jotakin sukulaisuussuhdetta d'Harmentaleihin.
Polignae, Pompadour ja Malezieux keskustelivat seisaallaan tulisijan luona; abbé Brigaud istui pöydän ääressä järjestellen papereita.
— Hyvät herrat, esitteli herttuatar du Maine astuessaan huoneeseen, — tässä on se urhoollinen soturi, josta paroni de Valef meille puhui ja jonka toi tänne teidän rakas Delaunaynne, herra de Malezieux. Jos hänen nimensä ja entisyytensä eivät riitä teille suositukseksi, niin minä vastaan hänestä omakohtaisesti.
— Teidän korkeutenne esittelemänä sillä tavoin, sanoi Malezieux, — hän ei kelpaa meille ainoastaan kumppaniksi, vaan todelliseksi päälliköksi, jota olemme valmiit seuraamaan minne hyvänsä hän tahtoo meidät viedä.
— Hyvä d'Harmental, virkkoi markiisi de Pompadour ojentaen nuorelle miehelle kätensä. — Olimme jo melkein sukulaisia; nyt olemmekin veljeksiä.
— Tervetuloa, monsieur, toivotti kardinaali de Polignac totunnaisella äänensävyllään, joka omituisesti poikkesi kasvonpiirteiden kylmäkiskoisuudesta.
Abbé Brigaud kohotti päätänsä, käänsi kaulaansa käärmemäisesti ja tähtäsi d'Harmentaliin pienet ja kirkkaat ilveksensilmänsä.
— Hyvät herrat, aloitti d'Harmental vastattuaan kullekin nyökkäyksellä, — olen outo joukossanne, ennenkaikkea tietämätön tekeilläolevasta ja tehtävästäni. Mutta joskin olen antanut sanani vasta pari minuuttia takaperin, on meitä yhdistävä asia minulle jo usealta vuodelta peräisin. Pyydän teitä sen vuoksi suomaan minulle sen luottamuksen, jota minulle on hänen korkeutensa niin auliisti pyytänyt. Sitten en halua muuta kuin saada pikaisesti osoittaa ansainneeni sen.