— Ei kykene uskomaan sitä! huudahti herttuatar. — Ja sopimuksen on kuitenkin jo täytynyt tulla allekirjoitetuksi, ja viikon kuluessa Dubois tuo sen tänne!
— Tiedän sen, teidän korkeutenne, sanoi Cellamare tyynesti, — mutta hänen katolinen majesteettinsa ei tiedä.
— Hän siis jättää meidät oman onnemme varaan?
— No… jotensakin.
— Mutta mitä sitten tekee kuningatar, ja mihin päätyvät kaikki hänen kauniit lupauksensa ja se vaikutusvalta, joka hänellä muka on puolisoonsa?
— Siitä vaikutusvallasta, madame, hän vakuuttaa antavansa teille todisteita, jahka jotakin on tullut tehdyksi.
— Niin, huudahti kardinaali de Polignac, — ja sitten hän syö sanansa!
— Ei, teidän korkea-arvoisuutenne, minä menen takuuseen hänestä.
— Minä huomaan tässä kaikessa selvimmiksi sen, että kuningas pitää saattaa epäilyksenalaiseksi, arveli Laval. — Siten sotkettuna juttuun hän toimii.
— Kas vain, me edistymme, sanoi Cellamare.