— Mutta miten voimme sekoittaa hänet asiaan, muistutti Mainen herttuatar. — Kun meillä ei ole häneltä kirjettä, ei sanomaa, suullistakaan, ja hän on kahdensadanviidenkymmenen penikulman päässä?
— Eikö hänellä ole Pariisissa edustaja, joka on parhaillaan teidän luonanne, madame?
— Kuulkaahan, ruhtinas, sanoi herttuatar, — kyllä teillä on laajemmat valtuudet kuin tahdotte tunnustaa.
— Ei, valtuutenani on ainoastaan ilmoittaa teille, että Toledon linna ja Saragossan linnoitus ovat käytettävissänne. Keksikää keino regentin toimittamiseksi sinne, niin heidän katoliset majesteettinsa sulkevat portin niin hyvin, että hän ei enää tule sieltä ulos, sen takaan.
— Se on mahdotonta, virkkoi herra de Polignac.
— Mahdotontako — ja miksi? huudahti d'Harmental.
- Päinvastoin, mikään ei ole yksinkertaisempaa, kun ottaa huomioon herra regentin elämäntavat. Mitä siihen tarvitaan? Kahdeksan tai kymmenen rohkeata miestä, hyvin suljetut vaunut ja vaihtohevoset Bayonneen asti.
— Minä olen jo tarjoutunut ottamaan sen huolekseni, ilmoitti Laval.
— Ja minä myös, lisäsi Pompadour.
— Te ette voi, muistutti herttuatar? — jos hanke menisi myttyyn, niin regentti, joka tuntee teidät, tietäisi kenen kanssa on ollut tekemisissä, ja te olisitte hukassa.