— Mutta missä asutte? kysyi kardinaali.
— Omassa huoneistossani, monseigneur, vastasi d'Harmental, —
Rishelie-kadun seitsemässäkymmenessäneljässä.
— Ja kauanko olette asunut siellä?
— Kolme vuotta.
— Silloin olette siellä päin liian tunnettu, monsieur. Teidän täytyy muuttaa kortteeria. Tiedetään henkilöt, joita käy luonanne, ja kun heidän joukossaan nähtäisiin uusia kasvoja, voisi siitä syntyä epäilyksiä.
— Tällä kertaa teidän korkea-arvoisuutenne on oikeassa, yhtyi d'Harmental. — Etsin toisen asunnon jostakin huomaamattomasta ja syrjäisestä korttelista.
— Minä toimitan sen, sanoi Brigaud. — Käyttämäni puku ei herätä epäluuloa. Vuokraan asunnon ikään kuin maalta tulleelle nuorelle miehelle, jota on suositeltu hoivailtavakseni hänen saapuessaan hakemaan tointa jossakin ministeriössä.
— Totisesti, hyvä Brigaud, tuumi markiisi de Pompadour, — Te olette kuin se Tuhannen ja yhden yön prinsessa, joka ei voinut avata suutansa tipauttelematta sieltä helmiä.
— No, sovittu siis, herra abbé, vahvisti d'Harmental.
— Jätän sen asian teille ja ilmoitan jo tänään kotonani, että lähden kolmen kuukauden matkalle.