Ja hyvästeltyään herttuatarta d'Harmental ja Pompadour poistuivat naureskellen, saattajanaan abbé Brigaud, joka turvautui heihin, säästyäkseen jalkapatikasta.
— No, virkkoi madame du Maine kardinaali de Polignacille, joka oli Malezieuxin kanssa jäänyt viimeiseksi, — pitääkö teidän korkea-arvoisuutenne yhä salaliittolaisuutta kovin ihmeellisenä asiana?
— Madame, vastasi kardinaali, joka ei käsittänyt, että voitiin nauraa hengestään pelattaessa, — kysyn vuorostani teiltä samaa, kun kaikki istumme Bastiljissa.
Ja hän läksi vuorostaan kelpo kanslerin kanssa, päivitellen huonoa onneaan, joka työnsi hänet noin uhkarohkeaan yritykseen.
Katsellessaan hänen jälkeensä ei herttuatar saanut halveksivaa ilmettä peitellyksi. Jäätyään sitten kahden kesken neiti Delaunayn kanssa hän virkkoi tälle ilosta säteillen:
— Rakas Marguerite, sammuttakaamme lyhtymme,[48] sillä me lienemme vihdoinkin löytäneet miehen.
ALBERONI
Herätessään d'Harmental luuli nähneensä unta. Tapaukset olivat kolmenkymmenenkuuden tunnin kuluessa seuranneet toisiaan niin nopeasti, että hän oli ollut kuin tuulispään riepoiteltavana, suuntaansa tietämättä. Vasta nyt hän oli omassa vallassaan ja sai mietiskellä entisyyttä ja tulevaisuutta.
Jonakin intomielisyyden hetkenä tulee antaneeksi lupauksen, ja luodessaan silmäyksen uuteen asemaansa alkaa ensi vaikutelmakseen pahoitella maltittomuuttaan. Sitten vähitellen tottuu ajattelemaan edessä olevia vaaroja, aina mukautuva mielikuvitus siirtää ne pois näkyvistä, esittääkseen niiden sijalla ne kunnianhimoiset pyrkimykset, jotka voivat toteutua. Piankin sekaantuu joukkoon ylpeys ja tulee käsittäneeksi olevansa äkkiä salainen mahti tässä valtiossa, jossa eilen oli mitättömyytenä. Halveksivasti kuljetaan niiden ohi, jotka viettävät tavallista elämää, marssitaan pää pystymmässä, katse ylväämpänä tai tuudittaudutaan haaveisiin, vaivutaan uneen pilvilinnoissa, ja jonakin aamuna herätään voittajana tai voitettuna, kansan kilvillä kannettuna tai hallitukseksi nimitetyn koneen pyörien alle ruhjottuna.
Siten oli d'Harmentalin laita. Sillä asianjaksolla, johon hän kuului, oli vielä liiga[49] horisonttinaan ja Fronde melkein lähimpänä edeltäjänään. Tuskin oli ihmisikä kulunut siitä kun Bastiljin kanuunat olivat tukeneet suuren Condén kapinaa. Välillä olleen sukupolven näyttämön oli tosin Ludvig XIV täyttänyt kaikkivaltiaalla tahdollaan, mutta hän oli nyt poissa, ja pojanpojat luulivat kykenevänsä samalla teatterilla ja samoilla laitteilla näyttelemään samaa kappaletta, jota isoisät olivat esittäneet.