— Onko hän täällä?
— On oikein.
— No, juuri hänelle minulla on asiaa, ja kyselin Normandiatarta ainoastaan saadakseni tietää kapteenin osoitteen.
— No, sittenhän kaikki on hyvin, virkkoi presidentitär.
— Käykäähän siis ystävällisesti kutsumassa kapteenia.
— Oh, hän ei tule alas, vaikka itse regentti haluaisi häntä puhutella.
Jos tahdotte häntä tavata, niin on mentävä yläkertaan.
— Ja minne siellä?
— Huoneeseen numero kaksi, samaan, jossa toissa iltana aterioitte paroni de Valefin kanssa. Katsokaas, kun hän on rahoissaan, ei mikään ole hänelle liian hyvää. Hänellä on kuninkaan sydän, vaikka onkin jäänyt kapteeniksi.
— Yhä parempaa, virkkoi d'Harmental noustessaan portaita, sen vastoinkäymisen muiston, joka hänelle oli tuossa huoneessa sattunut, kykenemättä kääntämään hänen ajatuksiaan niiden uudelta tolalta. — Kuninkaan sydän, hyvä presidentitär! Sitä minä juuri tarvitsen.
Jos d'Harmental ei olisi huonetta tuntenutkaan, ei hän kuitenkaan olisi voinut erehtyä, sillä ensimmäiseen aulaan tullessaan hän kuuli kelpo kapteenin äänen.