Tuntui siltä, että kapteenin seuralaiset eivät katsoneet sukupuolensa arvon mukaiseksi hyväksyä sokeasti tuollaista vaatimusta, sillä huoneessa nousi sellainen häly, että d'Harmental näki otolliseksi keskeyttää kiistan. Hän koputti oveen.
— Avatkaa vain ovi, huusi kapteeni.
Vastoin kaikkea todennäköisyyttä ei avainta ollutkaan kierretty lukossa. D'Harmental noudatti pikku Punahilkalle annetun kehotuksen sanamuodossa saamaansa ohjetta ja oven avattuaan näki edessään kapteenin, joka loikoi runsaan päivällisen jäännösten joukossa matolla, nojautuen pieluksiin, naisen yönuttu hartioillaan, suuri piippu suussa ja ruokaliina kierrettynä pään ympäri turbaaniksi. Hänen ympärillään oli muutamia naisia. Syrjemmällä oli nojatuolissa hänen pukunsa, josta pisti silmään uusi olkaruusuke, uuden kalunan saanut hattu ja tuo mainio miekka, jota Ravanne oli leikillä johtunut vertaamaan äitinsä isoimpaan paistinvartaaseen.
— Kah, tekö, chevalier! huudahti kapteeni. — Tapaatte minut kuin herra de Bonnevalin, seraljissani ja odaliskieni keskellä. Ettekö tunne herra de Bonnevalia, hyvät neidit? Se on muuan ystäviini kuulunut kolmikokkinen pasha, joka ei sietänyt romansseja sen paremmin kuin minäkään, mutta ymmärsi hoidella elämänsä hyvin. Jumala minulle suokoon samanlaisen uran kuin hänelle, en muuta pyydä.[62]
— Niin, minä, kapteeni, sanoi d'Harmental, näkemänsä eriskummallisen kuvaelman edessä kykenemättä pidättämään nauruaan. — Huomaan, että te ette ollut antanut minulle väärää osoitetta ja kiitän teitä sananne pitämisestä.
— Tervetuloa, chevalier, toivotti kapteeni. — Hyvät neidit, pyydän teitä palvelemaan ystävääni kaikin puolin niin kuin kohtelette minua ja laulamaan hänelle mitä lauluja hän haluaa. Istuutukaahan, chevalier, ja syökää ja juokaa kuin olisitte kotonanne, sillä teidän hevostannehan me juomme ja syömme. Elukka-parasta on runsaasti puolet jo mennyttä, mutta jäännöksetkin kelpaavat.
— Kiitos, kapteeni. Olen jo ollut päivällisellä, ja minulla on vain sana lausuttavaa teille, jos sallitte.
— En, piru vieköön sallikaan, kielsi kapteeni, — paitsi jos taas on tapeltava — se kyllä käy kaiken edellä! Jos kohtaukseen minut tahdotte viedä, niin hyvä on? Annapas siitä säiläni, Normandiatar!
— Ei, kapteeni, minulla on liikeasia.
— Vai niin! Sitten toivotan teille vain kaikesta sydämestäni hyvää yötä, chevalier! Olen enemmän tyranni kuin Theban tai Korinton tyranni, Arkhias, Pelopids, Leonidas tai mikä Olibriuksen kiho se olikaan, joka siirsi liikeasiat huomispäivään. Minulla on rahaa huomenna illalla. Ylihuomenna aamulla voin siis haastella vakavista asioista.