— Kuuntelette paremmin istualla, hyvä vieraani. Käykäämme pöytään ja haukatkaamme aamiaista.
— Saarnaatte kuin pyhä Johannes Krysostomos, chevalier, kiitti kapteeni päästäen irti miekkansa ja laskien sen klavesinille hattunsa viereen. — Siitä johtuu, hän jatkoi istuutuen vastapäätä d'Harmentalia, — ettei voi lainkaan olla eri mieltä teidän kanssanne. Tässä ollaan, määritelkää manööveri, ja minä suoritan sen.
— Maistakaa tätä viiniä sillä aikaa kun minä käyn käsiksi piirakkaan.
— Oikein, vahvisti kapteeni. — Jakakaamme voimat ja nujertakaamme vihollinen erillämme. Sitten liitymme jälleen yhteen, tuhotaksemme rippeet.
Ryhtyen panemaan täytäntöön tätä teoriaa kapteeni tarttui umpimähkään pullon kaulaan, nykäisi pois korkin ja kaatoi lasinsa täyteen sekä kulautti sen alas kurkustaan niin nopeasti, että olisi voinut luulla hänen saaneen luonnolta aivan erikoisen lahjan.
— Ohoh, hän puheli maiskuttaen kieltään ja laskien lasin pöydälle kunnioittavan verkkaisesti, — mitä minä arvoton nyt teinkään. Kumoan kitaani nektaria kuin sakkamehua, ja aivan aterian alussa! Ah, hän jatkoi kaataen samasta pullosta toisen lasillisen ja pudistellen päätänsä. — Roquefinette veikkonen, sinä alat vanheta! Kymmenen vuotta takaperin olisit ensimmäisestä kitalakeasi koskettaneesta tipasta tiennyt, mitä olit saamassa, mutta nyt tarvitset useita kokeita arviointiin. Terveydeksenne, chevalier!
Tällä kertaa kapteeni varovampana nautti lasillisensa hitaasti, tyhjentäen sen vasta kolmella kulauksella ja räpyttäen silmiään tyytyväisyyden merkiksi. Sitten hän lausui:
— Se on ermitagelaista vuodelta 1702, Friedlingenin taistelun vuodelta! Jos hankkijallanne on enemmälti tällaista ja hän myöntää luottoa, niin antakaapa minulle hänen osoitteensa: lupaan hänelle ahkeran asiakkaan!
— Hankkijani ei ainoastaan myönnä luottoa, kapteeni, ilmoitti chevalier luisuttaen valtavan piirakkalevyn pöytätoverinsa lautaselle, — vaan antaa sitä ystävilleen ilmaiseksi.
— Oi sitä kelpo miestä! huudahti kapteeni liikutettuna. Ja oltuaan ääneti tuokion, hän laski molemmat kyynäspäänsä pöydälle ja huomautti katsellen d'Harmentalia ovelasti veitsensä ja haarukkansa lomitse: