— Voi, rouvaseni, huomautti abbé, — jos noin alatte hemmotella häntä pilalle, niinpä enpä enää tuokaan häntä puheillenne! Raoul, poikani, hän jatkoi isälliseen sävyyn, chevalieriin kääntyen, — toivoakseni et usko tuosta sanaakaan. Sitten hän kumartui supattamaan rouva Denisin korvaan: — Hän olisi tuollaisenaankin voinut jäädä Sauvignyyn, ollakseen siellä ensimmäisellä arvosijalla linnanherran jälkeen. Hänellä on kolmentuhannen livren vuosikorot taatuista arvopapereista!
— Juuri saman verran minä aion antaa kumpaisellekin tytölleni, vastasi rouva Denis korottaen ääntään sen verran, että chevalier kuulisi, ja luoden häneen syrjäsilmäyksen, nähdäkseen mikä teho tämän suurellisuuden ilmoittamisella oli.
Neitien tulevaisuuden vakauttamiselle osui haitaksi, että chevalier tällä hetkellä ajatteli aivan muuta kuin anteliaan äidin päättämien myötäjäisten lisäämistä niihin kolmentuhannen livren vuosikorkoihin, jotka abbé Brigaud oli hänelle varannut. Neiti Émilien kimakkuus, neiti Athenaiksen altto ja kumpaisenkin kehno säestys olivat saaneet hänet muistelemaan naapurittarensa puhdasta ja sointuisaa ääntä ja hänen etevää ja sielukasta soittoaan. Vaipuminen syvään mietiskelyyn on kummallisen voimakas ulkoisten vaikutteiden vaimentaja, ja sitten oli chevalier pelastautunut viereisen huoneen hälystä, itseensä paenneena seuraten sävelmää, joka nousi ja laski hänen muistissaan ja poissaolevanakin sai taikapanssarin tavoin suojelluksi hänet ympäristöön kimpoilevista kirskuvista ja parkuvista soinnuista.
— Katsokaa, kuinka hartaasti hän kuuntelee! sanoi rouva Denis abbélle. — Onpa mieluisaa osoittaa huomaavaisuutta tuollaiselle nuorelle miehelle! Kyllä minä pesenkin pään herra Fremondilta!
— Mikä se Fremond on? kysyi Brigaud kaataen lasiinsa.
— Kolmannen kerroksen vuokralainen, mokomakin kahdentoistasadan livren koroillaeläjä, jonka sylikoira on jo tuottanut minulle kinastelua koko talon asukkaiden kanssa, kunnes hän äsken kävi valittamassa, että herra Raoul esti sekä häntä että rakkia pääsemästä uneen!
— Hyvä rouva Denis, neuvoi abbé, — älkää siitä joutuko huonoihin väleihin herra Fermondin kanssa. Kello kaksi aamulla on sopimaton hetki, ja jos suojattini ehdottomasti tahtoo valvoa, niin soitelkoon päiväsaikaan ja jatkakoon iltojaan piirtelemällä.
— Mitä! Piirustaako herra Raoul myös? huudahti rouva Denis aivan ihmeissään näin tavattomasta lahjakkuudesta.
— Piirustaako? Kuin Mignard![76]
— Voi, rakas abbé, sanoi rouva Denis pannen kätensä ristiin, — jospa voisimme saada…